Sotilasasiantuntijan kirjoituksia

 

Sotilasasiantuntijan näkemys: miksi World Trade Centerin tornit sortuivat

Lentokoneet eivät merkittävästi vaikuttaneet tornien tuhoutumiseen. Niitä tarvittiin, jotta saataisiin tekosyy epämääräisiin, orwellimaisiin ikuisiin sotiin samalla kun USA lopullisesti muutetaan natsi-Saksan kaltaiseksi poliisivaltioksi. Tornit kestivät ongelmitta Boeing 767 koneiden törmäykset; ne oli aikoinaan rakennettu kestämään 70-luvulla yleisen, suunnilleen saman kokoisen Boeing 707 koneen törmäyksen.

Tulipalot, jotka syttyivät lentokoneissa olleen polttoaineen avustamana, olivat myös liian lyhytkestoisia ja heikkoja pystyäkseen vakavasti vaurioittamaan pilvenpiirtäjien rakenteita. Kerosiinipalon kehittämä lämpö ei pysty edullisimmissakaan  olosuhteissa uhkaamaan teräsrungon kestävyyttä: hiilivedyillä saavutetaan enintään 825 C, teräs heikkenee 800 C:ssä ja sulaa 1585 C:ssä. WTC:n pilvenpiirtäjissä olosuhteet eivät kuitenkaan olleet tulipalolle edulliset, teräksiä oli liian paljon ja ne johtivat kuumuutta pois paloalueelta. WTC1 paloi vain 102 min ja WTC2 56 min. Tulipalon pitäisi raivota 10 – 20 tuntia, hitaasti kuumentuen, löytäen lisää palavaa materiaalia, jotta minkäänlaisille asiallisille teräs – betonirakenteille tulisi vakavia vaurioita.

Madridissa helmikuun puolivälissä 2005 palanut Windsor torni (yllä) paloi yli 20 tuntia, mikä johti paljon WTC:tä rajumpaan ja kuumempaan paloon, mutta siinäkin sortumat jäivät vähäisiksi ja rajoittuivat ylimpiin kerroksiin. Jos WTC torni olisi lähtenyt sortumaan – mitä ei tapahtunut – sortuminen olisi rajautunut muutamaan kerrokseen ja sitten pysähtynyt.

Painovoimaisen sortumisen mahdottomutta kuvaa tarkemmin tekniikan tohtori Heikki Kurttilan tekemä matemaattinen tarkastelu. Sortuma koostuisi suurista kappaleista, mikä myöskään ei selitä tapahtumasta tehtyjä havaintoja, kuten hienoa betonipölyä, voimakasta pölynmuodostusta tai teräskappaleitten lentämistä seinistä ulospäin. Tornien tuhoaminen räjäyttämällä vastaa paremmin valokuvia ja silminnäijöitten havaintoja. Alla olevassa kuvassa vasemmalla alhaalla on juuri räjähtänyt rivi katkaisupanoksia, ja niille tyypillinen valkea räjähdyspilvi pöllähtää ulospäin seinästä. Oikealla alhaalla räjähtelee myös, yhdestä räjähdyksestä näkyy lieskakin.

WTC:n “sortumista” otetuilla videoilla näitä katkaisupanosten räjähdyksiänäkyy paljon lisää; räjähdykset etenevät parin kerroksen välein ripeästi alaspäin, katkaisten ulkoseinän vahvat teräspilarit. Räjäytykset on ajoitettu siten, että torni hajoaa samaa vauhtia kuin painovoimainen putoaminen etenee. Räjähdykset eivät ole täysin samanaikaisia, ilmeisesti muutama panos laukaistaan radiolla, ja muita panoksia räjähtää tällaisen panoksen aiheuttaman herätteen perusteella (infrapuna, paineaalto).

Ulkokehän teräspilareja haastavampi ongelma räjäyttäjille oli kuitenkin rakennuksen ydin, ”central core” ja siellä olevat 47 ulkokehällä olevia järeämpää teräspilaria. Nuo pilarit olivat kellarissa jopa 100 + 100 mm teräksestä valmistettuja, siis paksumpia kuin panssarivaunujen kyljet. Niiden katkaiseminen edes räjäyttämällä on erittäin vaikeaa, koko pilari pitäisi ympäröidä järeillä katkaisupanoksilla, ja siis jokainen pilari joka katkaisukerroksesta. Lisäksi panostukset oli toteutettava siten, etteivät pilvenpiirtäjien käyttäjät huomaisi näitä massamurhansa valmisteluja.

Kuten seuraavista valokuvista näkyy, tornien ydintä ei tuhottu käyttäen tuhansia järeitä katkaisupanoksia, vaan modernin lämpöydinräjähteen eli minivetypommin avulla.  Alla olevassa kuvassa kellarissa oleva, ydintä pitkin ylöspäin suunnattu vetypommi on tavoittanut tornin katon ja ylimmät ulkoseinät. Matkalla ylöspäin poltto- ja paineaalto osittain kulki noin 100 teräsbetonisen kerroslaatan läpi. Vetypommin miljoonien asteiden kuumuus höyrysti hetkessä betonissa olevan veden (vesi laajeni räjähdysmäisesti 24-kertaiseen tilavuuteen pulveroiden samalla betonin). Myös kohdalle osuneet ihmiset, tietokoneet ym. hävisivät jäljettömiin muuttuen valoksi ja lämmöksi. Siksi raunioista ei näitä juurikaan löytynyt. Polttava säteily absorpoituu teräksiin niin voimakkaasti, että teräs kuumenee heti sekä yli sulamispisteen (1585 C) että yli kiehumispisteen (3000 C). Kuvissa alla näkyy paineaallon ulkoseinästä ja lattialaatoista irti repäisemiä, superkuumia teräspilariryhmiä ja teräspalkkeja, jotka sublimoituvat ulkopinnaltaan (muuttuvat kiinteästä olomuodosta suoraan höyryksi, sitoen voimakkaasti lämpöä) niin nopeasti kuin pystyvät. Kuvassa näkyy myös purskeita ylöspäin (mahdottomia painovoimaiselle sortumalle tai katkaisupanoksille).

 

Storax Sedan 104 Kt shallow underground

Yllä oleva räjäytys on teoriassa 100x voimakkaampi kuin alla oleva, mutta käytännössä ero on vain 4x johtuen minivetypommin suunnattavuudesta

 

Oikeanpuoleisessa kuvassa vetypommin aiheuttamat ruskeat sävyt näkyvät; samalla tornin jo kaatumassa ollut huippu hajoaa, ja kallistuma oikenee, kun vetypommi hajotti tornin ytimen pölyksi ja se menetti kaiken vastustuskykynsä. Nuolet osoittavat katkaisupanosten räjäytyksiä.   (Gehue plate 12)

 

Teräspalkit muuttuvat savuksi.

Superkuumia, sublimoituvia kappaleita ei synny kovin monella tavalla.

 

Vertailun vuoksi kuvia maanalaisista ydinräjäytyksistä, joissa räjähdys purkautuu maan pinnalle ja ilmakehään:

 

 
 

Ess1.2 Kt

WTC-2

Banberry 10 Kt underground

 

Ilmassa oleva radioaktiivisuus aiheuttaa ruskean sävyjä (maanalainen ydinräjäytys oikealla on 10x voimakkaampi kuin vasemmalla käytetty miniydinase). Tästä syystä myöskään FBI:tä ei nähty rikospaikkaa tutkimassa (ydinaseiden räjäytyspaikat vaarantavat terveyden ja kuuluvat FEMA:lle).