PÄÄSIVULLE - TERRORISMIARTIKKELIT

Hannu Yli-Karjanmaa
Muokattu versio Suomen sotilaassa 1/2006 julkaistusta artikkelista

Dubrovka-teatterin kaappaus lokakuussa 2002

- enemmän kysymyksiä kuin vastauksia

Moskovan Dubrovka-kadun kulttuuritalolla 23.-26.10.2002 tapahtunut teatterikaappaus näytti vahvistavan Venäjän väitteet siitä, että tšetšeenit käyttävät itsenäisyystaistelussaan terrorismin menetelmiä. Kaappauksen onnistuminen Moskovan sydämessä saatettiin selittää Venäjän turvallisuuselinten ja poliisin korruptoituneisuudella. Kuitenkin monia ristiriitaisia tietoja ilmaantui nopeasti ja useimmat niistä juuri venäläisissä lehdissä.

En pyri tekemään mitään kattavaa yksityiskohtiin menevää kertausta aiheesta, sillä tapahtumien suuret linjat ovat olleet tiedotusvälineissä melko kattavasti esillä. Keskityn kirjoituksessani eräisiin teatterikaappaukseen osallistuneisiin henkilöihin ja pyrin myös luomaan kytkennän laajempaan poliittiseen ympäristöön ja hakemaan sitä kautta teolle motiiveja.

Tšetšenian tilanteesta

Teatterikaappauksen aikoihin syksyllä 2002 toinen Tšetšenian sota oli jo ajautunut pattitilanteeseen. Venäjä oli miehittänyt maan, mutta tšetšeenit jatkoivat sissisotaa kykenemättä kuitenkaan strategiseen vastahyökkäykseen, jollainen oli ratkaissut edellisen sodan Venäjän tappioksi. Ajoittain tilanne näytti kuitenkin riistäytyvän venäläisten käsistä, kuten elo-lokakuussa 2001, jolloin tšetšeeniasevoimat käytännössä kontrolloivat koko vuoristoista Vedenon aluetta ja tekivät myös suurisuuntaisia iskuja asutuskeskuksiin ottaen lyhytaikaisesti hallintaansa mm Gudermesin kaupungin.

Vuoden 2002 kesällä Tšetšenian vastarintaliikkeen islamistisiipi oli yhdistynyt presidentti Aslan Mashadovin komentoon ja venäläiset pelkäsivät jälleen suurta vastahyökkäystä.

Venäjän propagandasodan keskeinen teema oli jo ensimmäisen sodan loppumisesta lähtien ollut tšetšeenien demonisointi ja leimaaminen terroristeiksi. Kaikki mahdollinen terrorismiin viittaava pyrittiin sälyttämään tšetšeenien vastuulle. Ongelmana oli kuitenkin todisteiden puute. Moskovassa ja parissa muussa kaupungissa syyskuussa 1999 räjäytetyt kerrostalot auttoivat luomaan toisen Tšetšenian sodan aloittamiselle suotuisan ilmapiirin, mutta tomun laskeuduttua julkitulleet niukat todisteet osoittivatkin tšetšeenien sijasta Venäjän turvallisuuspalveluun FSB:hen.

Venäjän pyrkimykset tuntien ylipäällikkö Mashadov oli jyrkästi kieltänyt kaikki sotatoimet Tšetšenian rajojen ulkopuolella. Ensimmäisen sodan aikana tapahtuneiden Šamil Basajevin ja Salman Radujevin johtamien panttivankitilanteiden toistuminen haluttiin ehdottomasti välttää. Teatterikaappaus romutti kertaheitolla Mashadovin pyrkimyksen varjella tšetšeenien vastarintataistelun kuvaa ulkomailla ja näytti luovan oikeutusta presidentti Putinin väitteille Tšetšenian sodan terrorismin vastaisesta luonteesta.

Teatterin kaapanneista henkilöistä

Päällisin puolin teatterikaappaus näytti selvältä tapaukselta. Ryhmä tšetšeenejä nuoren Movsar Barajevin johdolla kaappasi Moskovan Dubrovka-kadun kulttuuritalolla lähes tuhatpäisen teatteriyleisön panttivangeiksi ja vaati neuvotteluja Tšetšenian sodan lopettamiseksi. Movsar Barajev, joka alkuperäiseltä nimeltään oli Movsar Suleimanov, ei ollut kokenut sotilaskomentaja. Hän oli tunnettu ainoastaan kuuluisan enonsa Arbi Barajevin vuoksi[1].

Kaapparien ryhmän sanotaan olleen suuruudeltaan noin 40 henkeä, joista enemmistö oli naisia. Vaikka Movsar Barajevin mainittiin olleen kaappauksen johtaja, lähempi tarkastelu ja mm venäläisiltä rikostutkijoilta saadut tiedot osoittivat hänen olleen sitä ainoastaan nimellisesti. Kaappauksen todellinen johtaja oli Ruslan Elmurzajev, josta käytettiin myös nimiä Abubakar ja Jasir.[2] Venäjän viranomaiset esittivät väitteitä, joiden mukaan Jasir oli arabi ja siksi kyseessä oli kansainvälisen terrorismin hyökkäys Venäjää vastaan. Todellisuudessa Elmurzajev oli kotoisin Urus-Martanin kaupungista Tšetšeniasta ja asui Moskovassa, missä oli ilmeisesti sekaantunut rikolliseen toimintaan.

Elmurzajevin nähtiin mm NTV:n haastattelussa kuiskivan Movsar Barajevin korvaan mitä tämän pitää vastailla. Elmurzajev pani Barajevin sanomaan myös että kaappauksen takana on Tšetšenian presidentti Aslan Mashadov yhdessä Šamil Basajevin kanssa. Elmurzajev poistui teatterista ilmeisesti ennen sen kaasuttamista. Yksi teatterissa neuvotteluihin osallistuneista henkilöistä, elokuvaohjaaja Sergei Govoruhin, on vakuuttunut siitä että Elmurzajev selviytyi hengissä. Hänen ruumistaan ei kyetty esittämään ja lisäksi tiedustelu-upseerit kertoivat lokakuussa 2003 Elmurzajevin olevan Tšetšeniassa ja näyttäytyneen varsin aktiivisesti viime aikoina.[3] Elmurzajevin epäillään olleen venäläisten agentti.

Ehkä kiistellyin hahmo kaapparien joukossa oli Hanpaš Terkibajev. Terkibajev oli osallistunut aikoinaan Šamil Basajevin Budennovskin operaatioon 1995 ja myöhemmin toiminut mm presidentti Mashadovin lehdistöpalvelussa. Vuonna 2001 Terkibajev erotettiin Mashadovin tehtävistä, sillä oli käynyt ilmi, että hän oli venäläisten agentti.[4] Terkibajev poistui teatterista ennen sen kaasuttamista ja hänet nähtiin viisi kuukautta myöhemmin 31.3.2003 Strasburgissa Euroopan neuvoston parlamentaarisessa yleiskokouksessa osana Dimitri Rogozinin johtamaa venäläistä valtuuskuntaa.

Vielä omituisemmaksi tilanne muuttui, kun Terkibajev antoi huhtikuussa 2003 haastattelun Novaja Gazetan Anna Politkovskajalle. Haastattelussa Terkibajev auliisti myönsi olleensa Dubrovka-teatterissa ja kertoi työnantajansa olevan presidentti Putinin Tšetšenia-tiedottajan Sergei Jastrzhembskin.[5]

Yhdysvaltojen liittovaltion poliisi FBI oli alkanut suorittaa omaa tutkimustaan teatterikaappauksesta, sillä kaappauksessa oli kuollut Yhdysvaltojen kansalainen Sandy Booker. Kuullessaan joulukuussa 2003 Bookerin morsianta Svetlana Gubarevaa FBI kiinnostui Terkibajevista ja aikoi kysellä hänestä lisää Politkovskajalta. Pian tämän jälkeen 16. joulukuuta Terkibajev kuoli Tšetšeniassa "liikenneonnettomuudessa".[6]

Eräs kaappauksen valmisteluun ja eräisiin muihin tapaukseen liittyneisiin pienempiin terroritekoihin sekaantunut henkilö oli eläkkeelle siirtynyt GRU-majuri Arman Menkejev. Menkejev oli ansioitunut GRU:n erikoisjoukkojen veteraani, joka oli taistellut sekä Afganistanissa, että ensimmäisessä Tšetšenian sodassa. Hänet ja useita muita kaappaukseen sekaantuneita miehiä pidätettiin, mutta jostain syystä heidät vapautettiin myöhemmin. FSB kuulusteli Menkejeviä Lefortovossa ja hänet luokiteltiin lojaaliksi Venäjälle. FSB kommentoi Menkejeviä: "hän tietää miten säilyttää sota- ja valtiosalaisuuden". Myös Moskovassa sunniteltuihin muihin terroritekoihin sekaantuneet miehet Alihan Mezhijev ja Hanpaš Sobralijev vapautettiin kuulustelujen jälkeen.[7]

Mielenkiintoisia tietoja naispuolisista kaappareista on tarjonnut Juri Štšekotšihin, duumajäsen ja Novaja Gazetan
apulaispäätoimittaja, joka 20.1.2003 ilmestyneessä numerossa kertoo miten erään kaappaukseen osallistuneen naisen olisi itse asiassa pitänyt olla kaappauksen aikaan vankilassa kärsimässä pitkää tuomiota. Naisen äiti oli tunnistanut hänet televisiokuvista ja ihmetellyt miten hänen tyttärensä oli voinut siirtyä vankilasta Moskovaan teatteria kaappaamaan.[8] Štšekotšihin kuoli heinäkuun alussa 2003 "allergiseen reaktioon". Kyseessä oli todennäköisesti poliittinen murha.

Samanlaisia tietoja on kerännyt kokenut Tšetšeniasta kirjoittava toimittaja Anne Nivat, joka kertoo kahdesta naispuolisen kaapparin äidistä, jotka kertoivat Assinovskajan kylässä miten venäläiset pidättivät heidän tyttärensä syyskuun lopulla ja veivät pois. Seuraavan kerran he kuulivat tyttäristään, kun näiden kerrottiin osallistuneen teatterin kaappaamiseen Moskovassa. Nivat kertoo keränneensä myös tietoja, joiden mukaan GRU oli pidättänyt pari kuukautta aikaisemmin Movsar Barajevin, jota mahdollisesti pidettiin vangittuna aina teatterikaappaukseen asti.[9]

Kaapparien käyttämät räjähteet eivät olleet aitoja tai niiden sytyttimistä puuttuivat paristot[10]. Kaappaajat eivät myöskään lainkaan yrittäneet vahingoittaa panttivankejaan erikoisjoukkojen aloitettua rynnäkön. Nord-Ost musikaalin tuottaja Georgii Vasiljev, joka oli panttivankien epävirallinen johtaja, on kertonut ettei mitään panttivankien teloituksia ollut, mitä viranomaiset väittivät rynnäkön syyksi. Päinvastoin, kun rynnäkkö alkoi kaapparit kehoittivat panttivankejaan suojautumaan istuinten selkänojien taakse. Teatterin valtaaminen ihmisuhreista välittämättä oli Venäjän viranomaisten suunnitelmana alusta pitäen. Useita kaappaajia poistui teatterista ennen sen kaasuttamista.[11]

Kuolemantapaukset paria poikkeusta lukuunottamatta aiheutuivat erikoisjoukkojen käyttämästä kaasusta. Jo uhreja hoitaneen sairaalan eristäminen ulkomaailmasta antoi viitteen siitä, että kuolonuhrien lukumäärää salaillaan. Virallinen kuolonuhrien lukumäärä oli 129, mutta melko pian tapahtumien jälkeen esitettiin arvio n. 200 kuolonuhrista ja vuosi tapahtumien jälkeen Versija arvioi uhrien määrän olevan jo 300. Tällä hetkellä on selvää, että suurimmasta osasta kaasua saaneista henkilöistä on tullut pysyvästi invalideja.[12]

Šamil Basajev

Šamil Basajev otti teatterikaappauksen myöhemmin vastuulleen. Hän kertoi, että suunnitelmana oli kaapata Duuma ja ottaa kansanedustajat panttivangeiksi. Kaappaukseen lähetetyn ryhmän siirryttyä Venäjälle sen toiminta oli autonomista ja joku ulkopuolinen taho onnistui ottamaan sen hallintaansa. Ajatus Basajevista kaappauksen taustalla ei ole mahdoton, mutta on muistettava, että hän ottaa vastuulleen kaiken mahdollisen mitä Venäjällä tapahtuu. Oman ilmoituksensa mukaan Basajev on mm upottanut ydinsukellusvene Kurskin ja sytyttänyt tuleen Ostankinon TV-tornin kesällä 2000. Suhtaudun epäillen kumpaankin väitteeseen.

Basajevin rooli Tšetšenian sodassa on muutenkin melko mielenkiintoinen. Basajev siirtyi sotilasuralle GRU:n kouluttamana ja osallisti Venäjän järjestämään Abhasian sotaan 1992-93 Pohjois-Kaukasian vapaaehtoispataljoonan komentajana. Kyseessä oli Venäjän laskuun Georgiaa vastaan taisteleva puolisotilaallinen ryhmä. Myöhemmin Basajev toimi Abhasian apulaispuolustusministerinä jonkin aikaa. Hänen läheinen GRU-kontaktinsa oli Anton Surikov, joka on kehunut Basajevin suoritusta Abhasiassa, eikä ole kiistänyt myöskään GRU:n osuutta Basajevin elokuussa 1999 Dagestaniin tekemään retkeen, joka antoi Venäjälle muodollisen syyn hyökätä Tšetšeniaan.[13]

Teatterikaappauksen liittäminen laajempaan poliittiseen kuvioon

Korkean profiilin terroriteon tapahtuessa on syytä tutkia, onko sillä mahdollisesti tarkoitus vaikuttaa johonkin poliittiseen tapahtumaan tai prosessiin. Aina ei ole niin, että terroristit haluavat ainoastaan sitä, mitä heidän vaatimuksinaan esitetään julkisuuteen. Usein todelliset tarkoitusperät ovatkin salattuja ja julkilausutut vaatimukset hämäystä.

Teatterikaappauksen poliittinen hyödyntäminen alkoi välittömästi kaappauksen alettua. Venäjä aloitti ulkopoliittisen offensiivin, jolla se sai aikaan Tšetšenian tiedotuskeskusten sulkemisia eri puolilla maailmaa, kuten Azerbaizhanissa ja Georgiassa. Kavkaz-Center internetsivujen Yhdysvalloissa Verisign -nimisessä yhtiössä rekisteröity domain kavkaz.org kyettiin valtaamaan ja painostus lukuisien tšetšeenipoliitikkojen luovuttamiseksi Venäjälle aloitettiin.

On määriteltävissä kaksi mielenkiintoista kytkentää ajankohtaisiin poliittisiin tapahtumiin, joihin teatterikaappauksella oli merkittävä vaikutus. Presidentti Putinin kannalta Tšetšenian tilanne syksyllä 2002 oli huolestuttava. Mielipidemittausten mukaan sodan kannatus kansalaisten keskuudessa oli jo pitkään laskenut tasaisesti. Koko Venäjän kattanut mittaus syyskuussa 2002 kertoi jo 56% vastaajista kannattavan rauhanneuvotteluja ja vain 36% kannattavan sotatoimien jatkamista. Korkean tason rauhantunnusteluja oli käyty pitkin syksyä. Elokuussa Venäjän duuman entiset puhemiehet Ivan Rybkin ja Ruslan Hasbulatov, yhdessä duumaedustajien Juri Štšekotšihinin ja Aslanbek Aslahanovin kanssa, olivat neuvotelleet Liechtensteinissa presidentti Mashadovin edustajan Ahmed Zakajevin kanssa. Neuvottelut oli järjestänyt Amerikan Tšetšenia-komitea ja Zbigniew Brzezinski. Osapuolet muotoilivat yhteisen "Liechtenstein-suunnitelman", jonka mukaan Tšetšenialle oli tarkoitus taata erityisstatus ETY-järjestön ja Euroopan neuvoston turvatakuilla.[14]

Syyskuussa 2002 Venäjällä keskusteltiin siitä, että Tšetšenian status voisi olla samanlainen, kuin Suomen suuriruhtinaskunnalla oli aikoinaan osana Venäjän keisarikuntaa, tai jotain samantapaista, kuin Ahvenanmaan maakunnalla on nykyisin osana Suomea. Presidentti Mashadov ilmaisi lämpimän kannatuksensa näille rauhanaloitteille viimeksi 23.10. eli samana päivänä, kuin teatterikaappaus alkoi. Teatterikaappaus mahdollisti Venäjän johdon sanoutumisen irti kaikista rauhantunnusteluista "terroristien" kanssa samalla kun sodan jatkamista kannattava kansalaismielipide hypähti uudelle tasolle.

Toinen ajankohtainen kytkentä liittyi tšetšeenien maailmankongressiin, joka pidettiin Tanskassa 28.-29.10. 2002. Teatterikaappaus tapahtui siten vain muutamaa päivää ennen kongressin alkua. Venäjä käytti teatterikaappausta painostaakseen Tanskan hallitusta kieltämään kongressin järjestämisen. Venäjä syytti lisäksi kongressiin osallistunutta Tšetšenian presidentin Aslan Mashadovin edustajaa Ahmed Zakajevia teatterikaappauksen suunnittelusta ja vaati Zakajevin pidättämistä ja luovuttamista Venäjälle. Tanska ei estänyt kongressin järjestämistä, mutta heti sen jälkeen pidätti Zakajevin. Zakajevin tapauksesta kehittyi Tanskan ja Venäjän suhteita ja Tanskan oikeuslaitoksen puolueettomuutta koetellut farssi, joka lopulta päättyi Zakajevin vapauttamiseen. Sama näytelmä toistui myöhemmin Britanniassa samalla lopputuloksella.

Teatterikaappauksen ja tšetšeenien maailmankongressin ajallisen yhteensattuman tekee erityisen mielenkiintoiseksi se, että samankaltainen näytelmä nähtiin jo puolisen vuotta aikaisemmin Turkissa, missä tšetšeenien maailmankongressi oli alunperin tarkoitus järjestää. Istambulin Ankara-hotellissa 4. toukokuuta tapahtui välikohtaus, jossa turkkilainen Mustafa Jildir otti kahdeksan ihmistä panttivangeiksi ja ammuskeli rynnäkkökiväärillä[15]. Tilanne laukesi nopeasti, mutta lehdistö kertoi henkilön olleen "tšetšeeniterroristi". Myöhemmin eräitä pommeja räjähteli hotellien lähistöllä ja Turkin viranomaiset kertoivat, että tietyt piirit uhkaavat polttaa Istambulin, jos tšetšeenien maailmankongressin annetaan alkaa. Turkki taipui Venäjän vaatimuksiin ja kongressin järjestäminen kiellettiin[16].

Venäjän politiikka tšetšeenien ja muittenkin imperiumin vähemmistökansojen suhteen on ollut "hajota ja hallitse". Tšetšenian vastarintaa ei kyetty murtamaan maan miehittämisellä, minkä jälkeen venäläiset ovat yrittäneet aiheuttaa maahan sisällissotaa. "Tšetšenisaation" politiikka ei ole onnistunut suunnitelmien mukaan ja tšetšeenien maailmankongressi nähtiin uhkaavana juuri siksi, että se oli ensimmäinen vakava yritys saattaa eri suuntauksia edustavat tšetšeenit saman pöydän ääreen neuvottelemaan tärkeistä yhteisistä asioista.

Venäjä ei halua puolueetonta selvitystä teatterikaappauksesta

Dubrovka-teatterin kaappauksessa sekä kaappareihin, että ajallisiin yhteensattumiin liittyy epäselvyyksiä, jotka pakottavat harkitsemaan sitä vaihtoehtoa, että kyseessä onkin Venäjän turvallisuuselinten järjestämä tai manipuloima tapahtuma. Venäjän viranomaiset eivät halua puolueetonta selvitystä tapahtumista.

Duuman jäsenistä koostuva ns. Kovaljovin komitea, joka tutkii syyskuun 1999 kerrostaloräjäytyksiä, päätti marraskuun 6. 2002 sisällyttää myös teatterikaappauksen ohjelmaansa. Komitean varapuheenjohtaja Sergei Jushenko ja jäsen Juri Štšekotšihin ovat sittemmin kuolleet väkivaltaisesti. Jushenko ammuttiin kotiovelleen pian sen jälkeen, kun hän oli palannut Britanniasta, jossa hän oli saanut entiseltä FSB-everstiluutnantilta Aleksander Litvinenkolta listan asioista jotka on syytä selvittää suhteessa teatterikaappaukseen ja erityisesti Hanpaš Terkibajevin rooliin siinä.

Asianajajaksi ryhtynyt entinen FSB-everstiluutnantti Mihail Trepaškin tuomittiin neljäksi vuodeksi vankeuteen "valtiosalaisuuden paljastamisesta", sillä hän kertoi julkisuudessa informoineensa turvallisuuspalvelua Elmurzajevin ja muiden kaapparien toiminnasta jo kesällä 2002. FSB oli tuolloin kommentoinut Trepaškinille olevansa asioista tietoinen.

Teatterikaappauksen lopputuloksena rauhantunnustelut lopetettiin ja Tšetšenian presidentti Aslan Mashadov leimattiin terroristiksi. Yhdysvaltojen Venäjän suurlähettiläs Alexander Vershbow totesi Mashadovin olevan "pilaantunut tuote".

On varsin mahdollista, että teatterikaappauksen järjestäjien todellinen motiivi olikin päinvastainen, kuin kaappaajien julkilausuma vaatimus neuvotteluista sodan lopettamiseksi. Kaappaus nimittäin tehokkaasti esti kaikkien rauhantunnustelujen jatkamisen. Ankara rankaisutoimenpiteitten aalto löi yli Tšetšenian kohdistuen nyt entistä enemmän myös naisiin.

Voittajia olivat kaikki sodasta hyötyvät piirit, tšetšeenien ääriryhmien lisäksi presidentti Putin, Venäjän armeija, turvallisuuspalvelu FSB ja Venäjää tukevat tšetšeenit.

Viitteet